Nuaren likan elämä

Päiviä on taas kulunut, mutta vihdoin mä täällä taas olen. Vaikea sanoa, mitä mulle kuuluu, koska toisaalta mulla on hyvä olla, mutta toisaalta jokin tuntuu koko ajan kulkevan mukana ahdistuksen ja vähän pelonsekaisinkin tuntein. Mä kuitenkin haluan uskoa, että kaikki tulee muuttumaan jotenkin selkeemmäks ja paremmanks, kunhan jaksaa olla vaan kärvisällinen.
Mun höpöttelemiset tais olla nyt tässä pikku hiljaa. Ajatelkaa huominen ja sitten onkin jo pääsiäisloma. Huomenna tosiaan saan kuulla taas parikin uutta juttua, toivottavasti ollaan menossa parempaan suuntaan. No mä yritän palailla lomalla.Siihen asti heippa! PS. Loppuun Annan uus piisi, joka ainakin jakaa mun mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin..

Mä pudotin jotain, kun sun kanssa kesksutelin. Mä en tiedä ollenkaan mitä, sillä se ei ollu mitään konkreettista, jota vois nähdä. Se, mitä en nostanu takasin oli jotain sellasta, jota olin jo pidemmän aikaa kantanut mukanani, enkä ollu tainu uskaltaa päästää siitä irti. Pitäisin siitä varmaan edelleenkin tiukasti kiinni, mutta aivan vaingossa sen tiputin, enkä edes huomannu, kun vasta sitten ja sillon olikin jo liian myöhästä..onneks.




Heissan heissan, takana ihania päiviä, edessä viikonloppu. Tää viikko on menny nopeesti, jokasesta päivästä oon imeny kaiken irti ja voin kertoa, että tää viikko on ollu yks parhaista koko yläkoulussa ! Toki oon kaivannut koko viikon yhtä tai kahtakin ihmistä, mutta oli hyvä saada etäisyyttä niihinkin. Eilen päivä alko jännittyneesti ja toisella tunnilla olikin se englannin valtakunnallinen, hyvä, jos tulee hyvä, mut mulla ei oo mitään odotuksia. Päivä kulus kevyesti eikä mitään erikoista tapahtunut, haha sain kyllä muistutuksen siitä, ettei väärät vastaukset maailmaa kaada.. Tänään alko päivä hyvin ja jatku myös..puolilta päivin olin fysioterapiassa ja sen jälkeen oli vielä kevyempi olo. Koulun jälkeen pyörähdin hulluilla päivillä ja nyt tää tyttö on onnellisesti Kaijan uuden levyn "Kuka sen opettaa" omistaja !(: <3

Mä en edes muista, koska viimeks mulla on ollu näin hyvä olla. Viikonloppuna edessä olis uskonnonkokeisiin lukemista, viimenen onnistuminen siinäkin aineessa edessä..sitte olis muutamakin muu koulujuttu Ajattelin myös rentoutua ja kattoa sarjoja sekä vaan olla.  Seuraavaks tulee poikkeus sääntöön, en oo pitkään aikaa lisänny itestäni blogiin kuvia, joten nyt sekin sitten tapahtuu..


No mutta tässä taiskin olla nyt mun höpöttelyt tällä kertaa, tekis mieli huutaa koko maailmalle, kuinka hyvällä tuulella oon..anteeks tää hehkutus, mutta ainakaan  nyt en valita. Viettäkää jokanen hyvä viikonloppu, mä palaan taas pian. Heippa ! Ps. Lopppuun yks ihana kappale, jota nyt oon viikolla kuunnellu tasasin väliajoin.

 Sanat, jotka muodostavat lauseita toisensa perään..tuntuu melkein aina siltä, että puhun vain omista murheistani, enkä välittäisi siltä, miltä sinusta tuntuu. Hassua, ennemminkin omituista, etten ole tainut ikinä kysyä sulta, mitä sulle kuuluu. Pitänyt tavallaan itsestään selvyytenä, että jaksa joka hetki kuunnella ja tukea. Sen arvoa ei voi mitata missään mammonassa, mutta mä en tule sua koskaan ikinä unohtamaan.

Aina nukkumaan mennessä toivoo, että näkee jotain kaunista, mielenkiintoista unta. Oikeasti, mä rakastan unia, kunhan ne ei oo painajaisia. Unissa kukaan ei tuu sanomaan, ettei noi voi tapahtua, ja usein niissä tapahtuukin asioita, joista vain haaveilee. Unet on siitä lohduttavia, että kaikkia unelmiaan ei voi/ehdi kokea, mutta sitten kuitenkin voi, öisin unissa. Joskus sitä muistaa, mitä unta näki, joskus ei oo aavistustakaan. Kun on nähnyt hyvää unta herää aamulla hyvin levänneenä ja hymyilen.
Heissan taas..ajattelin tulla päivittelemään kuulumisia ja höpöttelemään niitä näitä :) Sunnuntai sujus ihan kivasti. Maanantaina oli ensimmäinen päivä meiän pienemmällä luokalla ja kaikki sujus ihan hyvin, jotenkin tosi idyllinen päivä, vaikka huomasinkin jo kaipaavan ens viikkoa, kunhan nää loputkin arkipäivät on tästä koettu. Iltapäivällä kohtasin sen naisen, joka reilu vuos sitten alotti tän kaiken ja voin kertoa, etten häntä enää halua nähdä, vaikka mulle maksettais miljoonia ! Tiistaina oli ihan ookoo päivä, koulussa ei tapahtunut erikoisempaa, mutta niinkun jo taisin sanoa, jokasen tän viikon arkipäivän mä haluan nähdä ja odotan innolla, hassusti sinänsä sanottu, sillä yleensäkin odotan aina uutta päivää. Tänään hyvä päivä, kauhea stressi vaan kirjakokeesta(kirjana Joyce Carol Oyesin Syntipukki), mut onneks se meni ihan ookei. Eräs ihminen onnistu saamaan  mut myös todella hyvälle tuulelle, miettikää vartti voi muuttaa kaiken. Kotona olin niin väsynyt, että jossain vaiheessa nukahdi, ja nukuinkin pitkästä aikaa kunnolla, vaikkakin vaan alle tunnin..

Odotankin jo sitä hetkeä, kun saa kaatua sängylle ja nukahtaa, mua väsyttää ihan älyttömästi. Jännittää huominen englannin valtakunnallinen, mutta ajattelin nyt, etten maalaile mitään uhkakuvia, vaan yritän suhtautua positiivisesti ja tää pätee nyt vähän niinkun kaikkeen. Kuinkahan kauan pystyn ton pitämään, täytyy kattoa, mutta oikeesti mulla on nyt jotenkin turvallisempi ja parempi olo, mitä lähiaikoina on ollut. Nyt heippa, palaan taas toivottavasti pian ! Ps. Loppuun yks upea biisi..