Nuaren likan elämä

 Sanat, jotka muodostavat lauseita toisensa perään..tuntuu melkein aina siltä, että puhun vain omista murheistani, enkä välittäisi siltä, miltä sinusta tuntuu. Hassua, ennemminkin omituista, etten ole tainut ikinä kysyä sulta, mitä sulle kuuluu. Pitänyt tavallaan itsestään selvyytenä, että jaksa joka hetki kuunnella ja tukea. Sen arvoa ei voi mitata missään mammonassa, mutta mä en tule sua koskaan ikinä unohtamaan.

Aina nukkumaan mennessä toivoo, että näkee jotain kaunista, mielenkiintoista unta. Oikeasti, mä rakastan unia, kunhan ne ei oo painajaisia. Unissa kukaan ei tuu sanomaan, ettei noi voi tapahtua, ja usein niissä tapahtuukin asioita, joista vain haaveilee. Unet on siitä lohduttavia, että kaikkia unelmiaan ei voi/ehdi kokea, mutta sitten kuitenkin voi, öisin unissa. Joskus sitä muistaa, mitä unta näki, joskus ei oo aavistustakaan. Kun on nähnyt hyvää unta herää aamulla hyvin levänneenä ja hymyilen.

Heissan taas..ajattelin tulla päivittelemään kuulumisia ja höpöttelemään niitä näitä :) Sunnuntai sujus ihan kivasti. Maanantaina oli ensimmäinen päivä meiän pienemmällä luokalla ja kaikki sujus ihan hyvin, jotenkin tosi idyllinen päivä, vaikka huomasinkin jo kaipaavan ens viikkoa, kunhan nää loputkin arkipäivät on tästä koettu. Iltapäivällä kohtasin sen naisen, joka reilu vuos sitten alotti tän kaiken ja voin kertoa, etten häntä enää halua nähdä, vaikka mulle maksettais miljoonia ! Tiistaina oli ihan ookoo päivä, koulussa ei tapahtunut erikoisempaa, mutta niinkun jo taisin sanoa, jokasen tän viikon arkipäivän mä haluan nähdä ja odotan innolla, hassusti sinänsä sanottu, sillä yleensäkin odotan aina uutta päivää. Tänään hyvä päivä, kauhea stressi vaan kirjakokeesta(kirjana Joyce Carol Oyesin Syntipukki), mut onneks se meni ihan ookei. Eräs ihminen onnistu saamaan  mut myös todella hyvälle tuulelle, miettikää vartti voi muuttaa kaiken. Kotona olin niin väsynyt, että jossain vaiheessa nukahdi, ja nukuinkin pitkästä aikaa kunnolla, vaikkakin vaan alle tunnin..

Odotankin jo sitä hetkeä, kun saa kaatua sängylle ja nukahtaa, mua väsyttää ihan älyttömästi. Jännittää huominen englannin valtakunnallinen, mutta ajattelin nyt, etten maalaile mitään uhkakuvia, vaan yritän suhtautua positiivisesti ja tää pätee nyt vähän niinkun kaikkeen. Kuinkahan kauan pystyn ton pitämään, täytyy kattoa, mutta oikeesti mulla on nyt jotenkin turvallisempi ja parempi olo, mitä lähiaikoina on ollut. Nyt heippa, palaan taas toivottavasti pian ! Ps. Loppuun yks upea biisi..