Ei sun tartte itseäsi esille laittaa, sut muutenkin huomataan. Joku löytää susta onnen ja opettaa sut rakastamaan..

maanantai 31. joulukuuta 2018

Antaisin ihan mitä vaan, jos saisin tietää, että me tullaan vielä kohtaamaan uudelleen. Kaikki tää aika on merkinnyt mulle ihan älyttömän paljon, enkä todellakaan luopuis edes sekunnista. Tulevaisuus tuo kuitenkin uusia mahdollisuuksia ja ihmisiä, joten luulen, että joku sun kaltanen ihminenkin tulee vastaan, jutun pointti taitaakin juurtua tiukasti siihen, ettei kukaan ole korvaamaton, mutta jokanen on ainutlaatunen. Mun sydän tulee sut muistamaan aina, se tässä onkin lohduttavinta.

Jos ei kelpaa itselleen, miten voi loppupeleissä kelvata kenellekkään ? Joskus asettaa itselleen mitä kummallisempia vaatimuksia, joita saavuttamlla kelpaa yhdelle sun toisellekkin. Mutta jos epäonnistuukin, tuntuu siltä, ettei kelpaa kenellekkään. Kenelle sitä sitten pitäis kelvata ? Tuskin kenellekkään sellaselle, joka ei arvosta sua just sellasena, kuin oot. Täytyy myös muistaa, että kun itse itsensä hyväksyy ja kelpuuttaa, alkaa kelpaamaan myös muille ilman, että enää miettii kelpaako vai ei.

Päiviä on taas kulunut, mutta vihdoin mä täällä taas olen. Vaikea sanoa, mitä mulle kuuluu, koska toisaalta mulla on hyvä olla, mutta toisaalta jokin tuntuu koko ajan kulkevan mukana ahdistuksen ja vähän pelonsekaisinkin tuntein. Mä kuitenkin haluan uskoa, että kaikki tulee muuttumaan jotenkin selkeemmäks ja paremmanks, kunhan jaksaa olla vaan kärvisällinen.

Viikonloppu meni ihan kivasti, vaikka uskonnon lukeminen olikin se pääjuttu, jonka ympärille kaikki muu rakentus. Sain pari isompaa muuttolaatikkoa katottua läpi, mutta tavaraa vaan tuntuu riittävän vieläkin..Maanantaina oli vähän omituisenkin olonen päivä, mutta kaikki meni hyvi, paitsi että se uskonnon koe jätti huonot fiilikset, ja mun piti osata. Tiistai alko ruotsinvaltakunnallisella, hahah ei menny niiin kun piti. No päivän kuluessa ahdistus kasvo jotenkin tosi suureks ja pyörähdin juttelemassakin, mun täytyy vaan muistaa huomenna, mitä oikein puhuin, kun on psykiatrinen. Eilen oli myös viimenen kunnon opon tunti mun osalta, ysiluokan melkeimpä mukavin tunti viikossa ja nyt se on sitten ohi..Tänään oli taas hyvä päivä paitsi, että saatiin leikkiä pari välituntia kissa-hiiri-leikkiä, kunnes tavotettiin eräs tärkeä ihminen ja sitten oli koulun jälkeen tunti "rakentavaa"keskustelua, jossa oli pointtinsa, mutta myös epäkohtansa.

Mun höpöttelemiset tais olla nyt tässä pikku hiljaa. Ajatelkaa huominen ja sitten onkin jo pääsiäisloma. Huomenna tosiaan saan kuulla taas parikin uutta juttua, toivottavasti ollaan menossa parempaan suuntaan. No mä yritän palailla lomalla.Siihen asti heippa! PS. Loppuun Annan uus piisi, joka ainakin jakaa mun mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin..